Jukka Nykänen
(s. 1976) aloitti pianonsoiton opintonsa 1985 Espoon musiikkiopistossa Kata Nummen oppilaana. Vuonna 1995 Nykänen siirtyi opiskelemaan Teppo Koiviston johdolla Sibelius-Akatemiaan, josta hän valmistui vuonna 2004. Mestarikursseilla hänen opettajinaan olivat mm. Konstantin Bogino, Liisa Pohjola, Matti Raekallio, Pascal Devoyon ja Eero Heinonen. Nykänen piti ensikonserttinsa vuonna 2006 saaden siitä erinomaiset arvostelut.
Nykänen on erittäin monipuolinen muusikko, joka työskentelee paljon mm. laulumusiikin ja teatterin parissa. Hän on toiminut pianistina ja kapellimestarina useissa Helsingin kaupunginteatterin musikaaleissa. Nykäsellä on ko- kemusta työskentelystä niin oopperan, baletin kuin orkesterienkin kanssa. Häntä on voinut kuulla myös YLE1:n radio-ohjelmissa Kansankynttilä (2006) ja Mieletön musiikinhistoria (2007). Hän on esiintynyt mm. Espoon kansainvälisellä pianoviikolla ja Kuhmon kamarimusiikissa.
Kappaleiden synnystä
Kansansävelmistä valmistui ensimmäisenä Porilaisten marssi (3.). Olin jo miettinyt kotimaista vastinetta Horowitzin Stars and stripes forever –sovitukselle, kun eräs tuttu ehdotti Porilaisten marssia. Viikon kuluttua sovitus oli valmis. Tyypillisiä tykinlaukauksia ei tässä versiossa kuulla.
Minun kultani kaunis on –sovituksessa (1.) piti alun perin käyttää myös kansanlaulua, On neidolla punapaula, mutta materiaalin lähtiessä rönsyilemään päätin pysytellä yksinkertaisemmissa muodoissa. Teoksessa ei herkutella lyyrisillä jaksoilla, vaan se on tunnelmaltaan kevyen leikkisä.
On suuri sun rantas autius (2.) lähti visuaalisesta ideasta. Pyrin luomaan tekstin pohjalta mielikuvan, jonka yritin siirtää musiikiksi. Koska monet sovituksistani ovat bravuurinumeromaisia, halusin tässä välttää turhan suuria eleitä ja keskittyä pelkistetympiin ilmaisukeinoihin.
Lottoparafraasi (4.) syntyi etsiessäni teemaa, joka kuulostaa tutulta, mutta jota ei ole liian helppo tunnistaa. Sopivaksi osoittautui M. T. Tuomisen Lottoarvonnan taustamusiikki. Tyylilajiksi valitsin variaatiomuodon, jossa muunnelmat lähtevät elämään omaa elämäänsä. Teos huipentuu valssisikermään ja päättyy lyhyeen codaan.
Grande Valse (6.) on maailman tunnetuin matkapuhelinten soittoääni. Kuten tiedetään, se ei ole nokialaisen insinöörin luovuuden tulos, vaan osa espanjalaisen Francisco Tarregan kitarateosta. Tämä sovitus on sekaromanttinen kokoelma, jota on lisäksi höystetty jazzvivahteilla.
Myöhemmin inspiroiduin toisesta, vähemmän tunnetusta soittoäänestä. Alun perin hyvin rönsyilevästä kappaleesta tuli lopulta Nocturno (5.) Chopinin tyyliin. Roskakoriin joutui mm. kiihkeän kehittelevä väliosa. Sen tilalle lopulliseen versioon tuli rauhallinen barcarolle.
Ympäri maailman tunnettu on myös Paljon onnea vaan (7.), Mildred J. Hillin kuolematon onnittelulaulu. Kirjoitin tämän parafraasin alun perin erään kaupunginjohtajan syntymäpäiväksi. Tässäkin kappaleessa käydään läpi romanttista tyylikirjoa, ja se huipentuu jazzpianisti Art Tatumin tyyliseen jazzirrotteluun.
Oopperasovitukset ovat tärkeä osa transkriptioperinnettä. Oopperan ystävänä en voinut olla tarttumatta muutaman suosikkini teemoihin. Ensimmäisenä valmistui Lenskin aaria (11.). Sen innoittajina toimivat Tatum ja Antti Sarpilan johtaman Opera Big Bandin levy oopperamusiikin klassikoista.
Alkusoitto Giuseppe Verdin oopperasta Aida (8.) on alkuperäiselle uskollinen suora pianosovitus. Sen sijaan parafraasi Lentävän hollantilaisen teemoista (9.) käsittelee oopperan musiikkia vapaammin Lisztin hengessä, keskittyen hollantilaisen ja Sentan kohtaamiseen.
Kukkaisaaria Carmenista (10.) on viimeisenä levytyspäivänä syntynyt improvisaationomainen tallenne.
Jääkiekkoa seuraavat muistavat Helsingin MM-kisoissa keväällä 2003 pelatun legendaarisen Suomi-Ruotsi –ottelun, jossa Suomen joukkue menetti voiton johdettuaan ottelun puolivälissä 5-1. Jääkiekkofantasia op. 6-5 (12.) seuraa tämän kamppailun kulkua musiikillisin keinoin. Pääteemana kulkee Peter Karlssonin hitti Den glider in, jonka lisäksi teoksessa pilkahtelevat myös osapuolten kansallislaulut. Alkujännityksen ja riemun jälkeen kappale kulminoituu surumarssiin, mutta muistuma "vi har gjort den förut, vi ska gör det igen" lupaa kuulijalle toivon paremmasta huomisesta.
