Levyn nimi Almost too late now! tulee tietysti kappaleesta Too late now, mutta myös siitä, että nyt on viimeisiä aikoja tehdä ja ainakin myydä cd-levyjä. Sekä siitä että minulla on vielä pieni aikasloti soittaa ennen kuin sormet jäykistyvät, pää pehmenee ja menen lopullisesti freen puolelle. Sen verran vähän olen saanut kavereilta palautetta tästä levystä, että täytyy tässä jotain olla. Nykyään jokainen taiteilija tutkii jotain ja rikkoo rajoja. Rajat ovatkin olleet viime aikoina kovin auki. Sen verran ymmärrän asiasta, että kaikki oikeat modernistit Picassosta lähtien ovat hallinneet myös perinteisen tekniikan. Minulta on mennyt itseoppineena fonistina koko tähänastinen elämä siihen, että saan jotenkin soitettua kunnolla. 1930-luvulta eteenpäin oli tapana äänittää kolmessa tunnissa neljä kappaletta. Paljolti studioon mentiin tutussa porukassa ja usein jopa selvin päin. Tämänkin levyn teossa ratkaisevan avun toi tujaus äänittäjän kätköistä löytynyttä Jaloviinaa. Olen nyt kuunnellut jazzia yli 50 vuotta. Suuressa osassa jazz-levyjä on mukana solistin omia kappaleita, usein nopeasti keksittyjä blueseja. Ymmärrettävästi teostotulot ovat tärkeitä ammattimuusikoille. On kuitenkin olemassa suuri joukko ikivihreitä kappaleita, joissa on kaunis melodia ja mielenkiintoinen harmonia, ja niitä on kiva soittaa. Joitakin omia kappaleita tehtyäni päätin jättää ne toistaiseksi pöytälaatikkoon. Riittää, jos tuttuun standardiin (a tune or song of established credibility or popularity) saa raapaistua jotain omaa, se on saavutus sekin.Levyn All-Star-kompin valitsin kuultuani Valjakan Juhoa trioineen vuosi sitten Taiteiden yössä. Nuoret soittavat ja käyttäytyvät niin hyvin, että on suuri ilo saada työskennellä heidän kanssaan. Tämä levy tehtiin yhdessä päivässä. Annoin Valjakan Juholle ennen studioon menoa biisilistan, ja hänen sekä Marian kanssa kävimme sävellajit läpi. Harjoittelu jätettiin minimiin. Ajattelin kokeilla, onnistunko perinteisin keinoin, ja selvisin rimaa hipoen. Periaatteeni on pyrkiä olemaan orkesterin huonoin soittaja, ja onnistuin siinä nytkin. Joillakin raidoilla ei ole rumpalia. Tämä johtuu siitä, että Samilla oli loppuillasta parempi keikka. Jollakin raidalla soitan kaksistaan pianon kanssa. Basisti Maria oli viemässä rumpalia. Äänittäjä Robi de Godzinskyn kanssa tehtiin myöhemmin sen verran pimeyden töitä, että levyn kehtaa julkaista.
Puistolassa 8.5.2016 Timo Wuori