Sotavuosina Suomessa panostettiin viihdeteollisuuteen ja elokuvayhtiöt tekivät Suomen historian komeimpia musikaaleja, kuten Poretta. Pohjoismaisia ja saksalaisiakin aiheita filmattiin, ulkomaisiin teksteihin pohjautuivat mm. Kyökin puolella, Onnellinen ministeri ja Avioliittoyhtiö. Sodan alkuvuosina myös sotapropaganda kukoisti; vihollisen vastaista propagandaa suosittiin elokuvissa ja niiden iskelmissä. Taistelutahtoakin luotiin elokuvalaulujen avulla. Ajalle tyypilliset lieveilmiöt, kuten ruuan ja tavaran hamstraukset ja taistelu pisteistä leipäkortteineen, aiheuttivat sisäpolitiikan arvostelua myös musiikissa. Sodan poikkeusolosuhteissa rintamamiehen kaipuu suuntautui kotirintamalle tai vaikkapa kauas Havaijille. Nuori George de Godzinsky nousi käytetyimmäksi elokuvasäveltäjäksi. Elokuvien laulujen playbacktaltiointiin tuli mahdollisuus. Levylle elokuvista tuttuja lauluja lauloi keskitetysti levylle Georg Malmstén, mutta myös muita käytettiin. Uusina laulajina astuivat esiin mm. Eero Väre ja Eeva Pasila-Tamminen. Levytyksissä lukuisat nimekkäät soittajat pääsivät näyttämään solistisia kykyjään. Iskelmämusiikin irtonuotteja ja lauluvihkoja painettiin enemmän kuin 1930-luvulla; kustantajana oli kärjessä uusi Dallapé-Kustannus. Tässä kokoelma-CD:ssä on lukuisia tuttuja, mutta myös unohdettuja, arvokkaita elokuvaiskelmän helmiä. Vuosina 1940-1942 elokuvayhtiöt pyrkivät filmeillään kohottamaan kansakunnan itsetuntoa myös sotapropagandan keinoin. Elokuvat ja musiikki valjastettiin erityisesti kotirintaman moraalinkohottamista varten. Ne olivat ajanvietettä, joilla saatiin ihmisten ajatukset pois sotanäyttämöiltä. Ikimuistoisia lauluja esittivät mm. Harmony Sisters, Tauno Palo, Birgit Kronström, Olavi Virta ja Tuire Orri.
Kansallisen audiovisuaalisen arkiston (KAVA) Juha Seitajärven yksityiskohtainen kansivihkoteksti kertoo ajanjakson tapahtumista niin elokuvakameran kummaltakin puolelta kuin valkokankaan edestä.
