Vanhan koulukunnan rhythm and blues ja blues rock ovat vaikein musiikkityyli uusien kappaleiden tekemisen ja levyttämisen kannalta. Vanhaa ei ole järkeä kopioida, mutta reseptistä ei voi kovin paljon poiketakaan, jos mielii pysyä genressä. Yleensä toimivinta on ollut korostaa musiikin rullaavuutta (kuten Fabulous Thunderbirds), maanisuutta (Doctor Feelgood) tai röyhkeyttä (alkuaikojen Rolling Stones).
Paikallisen The Original Hardwayn debyytillä kaikkea edellä mainittua hipaistaan, mutta ei kunnolla kahmaista. Maltillisuus jättää kokonaisuuden hiukan latteaksi. Toisaalta pitäytyminen perusasioissa tuo soittoon ja soundiin sympaattista naivismia ja luontevuutta.
Vahvuudeksi kääntyy myös Raimo Virtasen honottava laulumaneeri. Iän tuoman vakuuttavuuden voimalla se välttää teennäisyyden. Donald Wrightin notkea bassottelukin piristää palettia.
Levyn tärkeimmät tukipilarit ovat silti hyvät omat biisit. Varsinkin määrätietoinen Six Bullets ja keskiolut-shuffle Born to This Barstool kiskovat suupieliä ylöspäin.

Jussi Helle, TS 26.11.2014