Brake Drums, Percussion: Rami Nurme, Tomi Salo, Ilari Hongisto,

Percussion: David Lillkvist, Hannes Pirilä

Conducted: Risto T.T. Pulkkinen

Vibraphone: Risto T.T. Pulkkinen

Harp: Mikko Leistola

Marimba: Hannes Pirilä, Rami Nurme, Tomi Salo, Ilari Hongisto,Daavid Lillkvist, Riikka Haapaniemi,Jaakko Rinne

Conducted: Risto T.T. Pulkkinen

Saxophone: Teemu Korpikoski

Glockenspiel: Kim Jansson

Vibraphone: Riikka Haapaniemi

Marimba: Rami Nurme, Ilari Hongisto

Percussion: Tomi Salo, Daavid Lillkvist, Jaakko Rinne, Antti Suoranta, Jani Riihimäki, Olli Lehti

Timpany: Annika Forsnabba

Piano: Jussi Laukola

Conducted: Risto T.T. Pulkkinen

Xylophone, Percussion: Rami Nurme

Marimba, Percussion: Hannes Pirilä

Vibraphone, Percussion: Tomi Salo

Percussion Ilari Hongisto

Timpany David Lillkvist

Conducted: Risto T.T. Pulkkinen

Xylophone: Rami Nurme

Vibraphone: Hannes Pirilä, Tomi Salo

Marimba: Kim Jansson, Ilari Hongisto

Vibraphone,

Xylophone,

Glockenspiel: Riikka Haapaniemi

Marimba: Rami Nurme

Percussion: Kim Jansson, Olli Lehti, Ilari Hongisto, Tomi Salo

Timpany: Annika Forsnabba

Piano: Jussi Laukola

Conducted: Risto T.T. Pulkkinen

Xylophone: Rami Nurme

Vibraphone: Riikka Haapaniemi,Tomi Salo

Kroustikonin kapellimestarina toimii Turun konservatorion johtava lyömäsoitinopettaja Risto T.T. Pulkkinen, joka toimii myös Turun kaupunginorkesterin lyömäsoittajana. Hänen aikanaan Turun konservatorion lyömäsoittajien yksikkö on kehitetty. Pulkkinen on valmistunut Sibelius-Akatemiasta (kaikkien aikojen ensinmäinen lyömäsoitinten diplomi tutkinto) ja opiskellut myös Manchesterissa. Hän on säveltänyt lyömäsoittimille.

Olli Lehti, Antti Suoranta ja Jani Riihimäki

Kesällä 1998 ryhmä esiintyi Viitasaarella nykymusiikin Musiikin aika -festivaalissa ja samoihinaikoihin Turun konservatorion lyömäsoitin ryhmä kutsutiin konsertoimaan maailman suurinpaan lyömäsoitin tapahtumaan, joka pidetiin Orlandossa Floridassa/USA. Ensinmäisenä suomalaisena lyömäsoitinryhmänä he edustivat suomea omalla konsertilla jossa ryhmä esitti uutta suomalaista lyömäsoitin musiikkia. Tämä oli suuri kunnia Turun konservatoriolle ja sen lyömäsoitin luokalle, pitkistä vuosista ja ahkerasta työstä ja siittä hengestä, jota luokka on ylläpitänyt vuodesta toiseen. Sigyn Percussion CD on kautta-aikojen ensinmäinen lyömäsoitin levy suomessa joka kruunaa kroustikonin taipaleen.

Hän opiskeli nuoruudessaan pianon ja urkujen soittoa, mutta säveltäjänä hän oli täysin itseoppinut. Creston jatkoi teorian, sävellyksen, kirjallisuuden ja filosofian opintoja samanaikaisesti työskennellessään ansiotyössä kustantaakseen oman ja hänen köyhän siirtolaisperheen toimeentulon. Erittäin itsenäisenä luonteena, hän säveltäjänä kehitti oman hyvin persoonallisen tyylin riippumatta mistään koulukunnasta tai opettajan vaikutuksesta. Hän kehitti rytmin   peruspilariksi musiikkiinsa, jossa hän käytti vaihtuvia tahtilajeja tasajakoisten tahtilajien sijasta. Hän sävelsi hyvin monenlaisia teoksia: muunmuassa viisi sinfoniaa, viulu-, piano-, saksofoni-, ja marimba- konsertot, useita tanssiteoksia, laulu-, kuoro-, kamarimusiikki- ja soitin sävellyksiä. Creston piti suurimpina opettajinaan Bachia, Scarlattia, Chopinia, Debussya ja Ravellia. Hän kirjoitti helposti tavoiteltavaa musiikkia perinteiseen tyyliin, joka piti sisällään laulun ja tanssin elementit ja usein ne kirjoitettiin vähemmän käytetyille soolosoittimille kuten basuunalle, marimballe ja saksofonille. Värikäs harmonia ja laaja orkestraatio karaktisoi usein hänen temparamenttista ja spontaanista sävellyksen muotoa. Säveltäjänä hänellä oli luontainen lahja kehitellä  teosta mestarillisella tavalla, joka näkyy teoksissa kuten 2. sinfonia ja Chant of 1942. Creston vastaanotti monia palkintoja ja kunnianosoituksia kuten Guggenheimin stipendin ja New Yourkin musiikkikriitikkojen palkinnon hänen 1. sinfonialleen . Hän on kirjoittanut Principles of Rhythm ja Rational Metric Notation ja useita artikkeleita, joissa hän analysoi neljän vuosisadan aikaisia rytmiaiheita.

syntyi Oregonissa Yhdysvalloissa ja varttui kultturillisesti rikkaassa San Franciscossa. Siellä häneen vaikutti Cantonialainen ooppera, Gregorialaiset laulut ja Kalifornian espanjalais- ja meksikolais musiikki. Harrisonille kehittyi kiinnostus Indonialaiseen Gamelan musiikkiinvarhaisten levytysten kautta ja myöhemmin hän auttoi esittelemään kyseiseninstrumentin Yhdysvalloille. Nuorena miehenä Lou työskenteli tanssijana ja tanssijoiden säestäjänä. Hänen varhaiset tuotantonsa sisältävät suuren määrän lyömäsoitinmusiikkia yhdistäen siihen Länsimaisia, Afrikkalaisia, Aasialaisia ja Latinalaisia sekä kotitekoisia instrumentteja. Tämän kauden aikana Harrison työskenteli  läheisesti John Cagen kanssa. Hän on opiskellut Howard Cooperin, Henry Cowellin, Arnold Schoenbergin sekä Virgil Thomsonin kanssa. Muutto New Yorkkiin 40-luvun puolivälissä toi Harrisonin Herald Tribuuniin (New Yorkilainen sanomalehti) musiikki kriitikoksi. Nuori säveltäjä ja kriitikko myös aloitti opiskelunsa varhaisesta Eurooppalaisesta musiikista. 40-luvun loppupuolella Harrison opetti legendaarisessa Black Mountain Collegessa. 50-luvun alussa hän muutti takaisin Californiaan, missä hän on asunut siitä asti. Kotipaikka Länsi-rannikolla on lisännyt Harrisonin tietämystä Tyynen  Valtameren ympäristön kulttuurista, joka näkyy sellaisissa teoksissa kuten "Pacifica Rondo" ja "La Koro Sutro" laululle ja gamelanille. Hän on vuosikymmenien ajan pitänyt kiinnostuksensa tansiin, teatteriin ja instrumenttien rakentamiseen. Hän on myös säveltänyt musiikkia nukketeatterille.Harrison on matkustellut laajasti ja on esitellyt teoksiaan innokkaalle kuuliakunnalle kaikkialla. Rorem on sanonut, että hän on yksi ensimmäisistä amerikkalaisista säveltäjistä, joka on pystynyt kehittelemään toimivan suhteen Läntisten ja Itäisten muotojen välille. Hän on useiden palkintojen haltija, johon kuuluu Guggenheimin stipendi sekä Rockfellerin stipendi.

MARTTI PARKAARI (s.1938)

Elää ja toimii Turussa ennen muuttoa Suomen entiseen pääkaupunkiin hän opiskeli Helsingin yliopistossa neljä vuotta lakia. Hän oli kuitenkin kiinnostuneempi musiikista kuin pykälistä. Vaihdettuaan tiedekuntaa. Musiikkitieteenlaitoksella tuli hänen opiskeluunsa uusi eteenpäin vievä ilme karismaattisen professori Erik Tawaststjernan luennoilla. Samalla hän pääsi Joonas Kokkosen sävellysoppilaaksi. Sitten Tawaststjerna lähetti hänet tuntiopettajaksi Turun Konservatorioon. Toinen legenda Seppo Nummi värväsi hänet Uuden-Suomen "mieheksi havanaan" ts. Hän kommentoi helsinkiläisille Turun musiikkielämästä. Myöhemmin hän siirtyi Kansan  Uutisten musiikkikriitikoksi. Hän on säveltänyt seuraavaa: Kaksi lastenoopperaa: Tulitikkutyttö, 1984 (H.C. Andersen) ja Merkillinen lapsi, 1991 (Ulf Nilsson) Kaksi tanssiteosta: Lemminkäisbaletti, 1985 (Aurinkobaletti) ja Santa Barbara, 1994 (Tanssiteatteri Eri) Kuusi jousikvartettoa yhteistyössä Aboa kvartetin kanssa. Musiikkia Ylioppilasteatterin näytelmiin ja lyhytelokuvamusiikkia. Sinfoninen runo Gaia (Äiti Maa), 1999. 1970-luvulla vasemmistolaisia lauluja. Tätä nykyään hän toimii Turun konservatorion musiikinhistorian lehtorina. Hän on pitänyt esitelmiä halki vuosien ympäri kaupunkia. Hän oli kulttuuriteltta Ständin klassisen ohjelmiston primus motor ja ammattikorkeakoulun yleisten ja yhteisten aineiden opponentti. Järkyttyneenä hän seuraan Karl Marxin suhteellisen kurjistumisen teorian edistymistä kansallisella ja globaalilla tasolla. FRANCESCO MELZI oli Leonardo da Vincin assistentti. Tällä nimellä hän haluaa kiinnittää huomiota kaikkien ansioituneiden ihmisten taustavaikuttajiin. Ajatus on sama kuin  ranskalaisten huudahduksessa: "Ou est la femme?"

RISTO TUOMO TAPANI PULKKINEN (1954)

Kokkolan kaupungista, jossa hän aloiti musiikkiopintonsa Keski-Pohjanmaan musiikkiopistossa Kauko Laukkosen opastuksella. Vuonna 1973 hän aloitti lyömäsoitin opinnot Sibelius Akatemiassa Markku Hannolan johdolla, josta hän sai solististen aineiden päästotodistuksen kolme vuotta myöhemmin. Hän jatkoi opintoja: Royal Northen College of Music Manchesteri, Englanissa, Ian Wrightin (Liverpool Philharmonic orchestra) ja Heather Corbertin johdolla. Muita opettajia ovat olleet Rainer Kuisma ja amerikkalainen Michael Rosen.Vuonna 1983 opinnot johtivat suomen kaikkien aikojen ensinmäiseen lyömäsoitinten Diplomi tutkintoon Sibelius Akatemiasta.

Ensimäinen orkesteri kiinnitys oli Porin kaupungiorkesterissa 1977 lyömäsoitinten äänenjohtajana. Hän siirtyi Turun kaupunginorkesteriin 1979 toiseksi lyömäsoitinten soittajaksi, missä hän työskentelee edelleenkin. Opettajana hän on toiminut Porin musiikkiopistossa, sekä Turun konservatoriossa. Hän on toiminut solistina Turun ja Porin kaupungin orkestereissa. Yhteistyökumppaneina ovat olleet Kälviän musiikkileiri, Turku Ensemble, Turun Kamariorkesteri sekä nuoriso- orkesteri Vivo.

Orkesteri työnsä ohessa kaikkein rakkain haaste on ollut opetustyö Turun Konservatoriossa, jossa hänen perustamansa lyömäsoitin ryhmä "Kroustikon" on konsertoinnut säännöllisesti vuodesta 1980. Tärkeimmät konsertit missä ryhmä löi itsensä läpi olivat Viitasaaren uudenmusiikin juhlat sekä PASIC`98 (Percussive Arts Society, U.S.A ), jonne ryhmä osalistui kutsuttuna, ensinmäisenä suomalaisena lyömäsoitin ryhmänä.

Erityisen lähellä hänen sydäntään on kamarimusiikki, jota hän onkin säveltänyt huomattavan määrän vuosien aikana. Teoksien kokoonpanot vaihtelevat, mutta aina niissä on lyömäsoittimet mukana yhtenä soitinryhmänä. Säveltäjänä hän edustaa lähinnä harmoniaan ja vahvaan melodiaan perustuvaa pulsatiivista musiikkia, joka luontaisesti kuuluu lyömäsoitinten karakteeriin. Lisäten hänen tietotaitonsa lyömäsoittimista ja tuntemuksensa soittimien valtaisista mahdollisuuksista hän on antanut soittimille aivan uuden solistisen tehtävän, joka on poikkeavaa.

määritelmät: SoundAnd Furyn albumi vuodelta 1990, Ode To Death Of Jazz tiivistää Vesalan tunteet tätä musiikkia kohtaan.

Musiikin koko kirjoa janoava kirjottautui Sibelius-Akatemiaan, missä hän opiskeli lyömäsoittimia ja teoriaa. Kurssit etenivät kuitenkin liian hitaasti innokkaan ja kärsimättömän Vesalan mielestä. Hän viipyi akatemiassa vain pari vuotta, minkä jälkeen hän jatkoi opiskelua itse muusikkona ja säveltäjänä. Vesala ponnisteli löytääkseen musiikin eri osa-alueiden tärkeimmät elementit sulauttaakseen ne omaan musiikkiinsa.

Vesalla oli 60-luvulla useita kokoonpanoja. Hänen kansainvälinen läpimurtonsa ei tapahtunut kuitenkaan suomalaisten muusikoiden kanssa vaan triossa, jonka muita jäseniä olivat norjalaiset Jan Garbarek (saksofoni) ja Arild Andersen (basso).

Melodiakeskeisyys on myös ollut Vesalan tuotannon keskeisiä piirteitä 70-luvun alusta lähtien. Hänen melodiansa kurottautuvat polveilevasti pitkinä kaarina, aaltoilevat ja palautuvat lähtökohtiinsa. Melodia on Vesalan musiikissa kaiken liikkeelle saattava tekijä.

Edward Vesala vietti suurinman osan 70-lukua kiertävän jazz-muusikon elämää. Hän kohdisti paljon energiaa Tomasz Stanko-Edward Vesala kvartettiin.